Helmi istuu synkkana pihakeinussa. Saa on suvisuloinen, mutta paan ja ruumiin ja sielun on vallannut kauhea rakatauti.Ei sikainfluenssa, mutta tarpeeksi kamala tavallinen flunssa.Jopas tuon hopeakorun harmaa tausta sopii mielialaan... : ))
Kerran kauan aikaa sitten oli pieni hiljainen tytto. Elamanikaisen etsimisen ja kompastelemisen jalkeen loysin ihan omimman sisimman itseni, Hurja Helmin. Mina rakastan ihmisia ja luontoa, elaimia, vareja, musiikkia ja taidetta ja tietenkin helmia, enka ole yhtaan hiljainen ja arka.
No comments:
Post a Comment