Aamut ovat viela usein sen verran koleita, ettei takakuistille viitsi menna kahville. Istun kuppeineni ruokapoydan paassa ja katselen naita varjoisella pohjoispuolella kukoistavia fuchsioita.
Kerran kauan aikaa sitten oli pieni hiljainen tytto. Elamanikaisen etsimisen ja kompastelemisen jalkeen loysin ihan omimman sisimman itseni, Hurja Helmin. Mina rakastan ihmisia ja luontoa, elaimia, vareja, musiikkia ja taidetta ja tietenkin helmia, enka ole yhtaan hiljainen ja arka.
No comments:
Post a Comment