Aamu oli kylman kirpea, mutta taytyi rynnata takakuistille

pienen sateettoman tauon aikana ottamaan kuvia. Varpusparvi oli aloittanut aamiaisensa aikaisin. Takki tiukasti ymparille kiedottuna, kupillinen kahvia maralla penkilla istuen, oli hyva alku uudelle paivalle.

Tassa taasyksi kaytannollinen Vetoketjukoru

Illalla oli ihan kauhea ukonilma ja satoi silla tavalla kaatamalla;

joka on mahdollista vain Washingtonissa ennen syystulvia. Etsittyani taskulamppuja ja kynttiloita sahkokatkon varalle, oli pakko napertaa jotain ihanan aurinkoista, kimaltavaa ja kevytmielista.

Sinitaivasta, olemisen keveytta, muistoja

vesileikeista lasten kanssa, jatskitahroja t-paidassa : nama ovat kaikki teemoja tassa kaulakorussa, sopii hyvin vanhan puseron kanssa kiireisena aamuna....

Takakuistia piti jarjestella talvikuntoon. Ilmassa oli

kirpea vihreiden omenien ja kukkamullan tuoksu. Viimeinen porilainen lensi hammentyneena pakkasen panemien pelargonioiden ymparilla.

Metsassa tuoksuu sateen jaljilta,

kosteus kimmaltaa kivien pinnalla. Tanaan loydetaan kanttarelleja.

Lenna, lenna leppakerttu ison kiven juureen,

siellas sitten Hurja Helmi keittaa sulle puuroooo...

Viimeoinen painajainen toi mieleen kauhean totuuden:

Helmila sijaitsee maanjaristysalueella, jossa olemme kokeneet silloin talloin pienia keinahduksia, ei koskaan onneksi mitaan kamalaa. Kuusi vuotta sitten seinilta putosi muutama taulu ja Koira ja Kissat juoksivat kauhuissaan ympari taloa... Nyt pienikin tarahdys saisi Helminurkassa aikaan kauheaa tuhoa, jota ei kukaan voisi enaa jarjestaa... Lord have mercy !

Helmilla oli yolla hurjin (ja kamalin) helmipainajainen:

Tyopoydalta putosi lattialle monta laatikollista jarjestyksessa,pienissa kopperoisaan asuvia helmia. Ne levisivat myrskyaalloon lailla ympari lattiaa ja olivat yhtakkia kaikki samanvarisia.Valmiit kaulakorutkin olivat pian siina samassa sotkussa,, niistakin irtosi rautalangat ja helmet ja ne sulautuivat siihen samaan kaaokseen. Mummo tuli hatiin ja sanoi korujen olevan nyt paljon kauniimpia. Helmi istui kaaoksen kesella ja itki. Heraaminen pilviseen aamuun oli ihanaa...

Salaperaiset merihevoset

lipuvat hiljaa eteenpain, keraten simpukoista helmia. Auringonsateet koskettavat niita keveasti aineettoman kimalluksen lapi.

Tama koru on hiukan syksyinen, mutta musta

ei edusta synkkyytta tai masennusta. Se on vain kiva vaihtoehto kaikkien ihanien varien joukkoon.

Hmmmm, katsellessani tata kuvaa, en

tieda onko tama "Heijastus" sittenkaan viela han valmis, vai tarvitsisiko se sittenkin viela...