Illalla oli ihan kauhea ukonilma ja satoi silla tavalla kaatamalla;
joka on mahdollista vain Washingtonissa ennen syystulvia. Etsittyani taskulamppuja ja kynttiloita sahkokatkon varalle, oli pakko napertaa jotain ihanan aurinkoista, kimaltavaa ja kevytmielista.
Kerran kauan aikaa sitten oli pieni hiljainen tytto. Elamanikaisen etsimisen ja kompastelemisen jalkeen loysin ihan omimman sisimman itseni, Hurja Helmin. Mina rakastan ihmisia ja luontoa, elaimia, vareja, musiikkia ja taidetta ja tietenkin helmia, enka ole yhtaan hiljainen ja arka.
No comments:
Post a Comment