Sudenkorennon lento

Aurinko kimaltaa korennon siivissa ja kastepisaroissa. Ilma on aamunraikas, paiva on taynna lupauksia.

Loydettyani ketturiipuksen,

siita voi tehda kaulakorun vain yhdelle, tietylle rakkaalle tytolle. Paketti lahtee maanataina.

Merenrannassa kavellessa

ei joskus loyda edes rikkinaista simpukankuorta pitkaan aikaan. Limainen leva kiertyy nilkkojen ymparille, ja sitten, yhtakkia voi loytaa seka kauniin simpurkan ja pienen merenneidon. Aurinko heijastelee laineilla ja taskut tayttyvat aarteista.

Tipu,tipu,tipu

Taalla asuu pieni perhe

Pontosta kuuluu piipitysta. Tinttivanhemmat lentelevat alituisesti syottamaan pieniaan.

Pretty in Pink

Vincent Vartija ja Vihollinen

Takapiha on meidan kaikkien Salainen Puutarhamme, reheva, runsas ja osittain ylikasvanut keidas hyvin tavallisessa naapuristossa. Kummatkin koirat juoksevat siella lujaa ympariinsa, uskoen olevansa Susiveljien villissa laumassa, vaarallisessa seikkailussa.Vincent van Koira on suhtautunut tahan vaitonaiseen seisoskelijaan hyvin epaluuloisesti ensi hetkesta alkaen, usein muristen ja haukkuen ,pitaen miesparkaa jatkuvasti silmalla. Vasta postattuani eilisen kuvan , huomasin, etta Vinnie oli luikahtanut mukaan tahan yhteen otokseen... : D

Karsivallinen mies

Tama ikuisesti odotteleva sulhasmies lahti matkaani kirppikselta pari viikkoa sitten. Yleensa han seisoskelee olohuoneessa. Aamun huikaiseva ihanuus sai hanet ulos potrettia varten.

Tule kanssani takapihalle !

Tule kanssani takapihalle, kurkistellaan Taikaikkunasta yhteisiin unelmiin, ihmetellaan keltasirkkuja...

Tama aamu on paljon eilista parempi. Nautin hiljaisen sunnuntaiaamun olosta, kaikki lintuystavat ovat olleet jo kauan hereilla ja tungeskelleet lintulaudoilla pudotellen auringonkukansiemenia. Tallaista aamua varten olen kestanyt taas yhden kauhean talven. Hengitan tata sydameni tayteen.

Helmi istuu synkkana pihakeinussa. Saa on suvisuloinen, mutta paan ja ruumiin ja sielun on vallannut kauhea rakatauti.Ei sikainfluenssa, mutta tarpeeksi kamala tavallinen flunssa.Jopas tuon hopeakorun harmaa tausta sopii mielialaan... : ))

Olen ollut tanaan Haikeamielinen Helmi. Olen ajatellut ja kaipavannut monia ystaviani. Heilutan taalta kaikille kolmella kadella...

Aamut ovat viela usein sen verran koleita, ettei takakuistille viitsi menna kahville. Istun kuppeineni ruokapoydan paassa ja katselen naita varjoisella pohjoispuolella kukoistavia fuchsioita.

Kello on jo lahempana puoltayota ja koko koti nukkuu. Ovien taka kuuluu rauhallista hengitysta ja kuorsausta : ). Otin illemmalla kuvia viime aikoina napertamistani kaulakoruista ja tahdoin viela viimeisilla voimillani laittaa ne tanne blogille esille. Enka kummiskaan saisi untakaan, koska hurja helmeiliminen saa hartianlihakseni jannittyneiksi ja kivuliaiksi... Taytyy lammittaa hartioitteni uskollinen ystava, lamppussi, mikrossa , nautiskella lasillinen valkoviinia sitruunaviipaleiden kanssa, ja kompia sankyyn. Ihanaa, kun avoimesta ikkunasta tulee kasvoille lempea oinen kosketus, taivaalla on kirkkaita tahtia ja jostain kuuluu vielakin sammakoiden lemmekas kurnutus. Hyvaa yota.

Teema ja muunnelmia : kaksi ihan eri-ilmeista kaulakorua samanlaisessa paksussa punoksessa.Nama molemmat herkulliset luomukset voivat kummasti ilahduttaa tavallista arkea, vanhaa puseroa.

Viime viikkoina Hullunkurisessa Perheessani on ollut sairautta ja siihen liittyen paljon kaikenmoista hulinaa. Olen kuitenkin valilla aina ehtinyt vahaksi aikaa Helmilaankin. Tassa killuttimessa ei ole lukkolaitetta, se vaan kierretaan kaulan ymparille halutun pituiseksi. Raskas ketju on tahan tarkoitukseen oikein sopiva.

Vincent van Koira nayttaa hammeltyneelta, mutta itse asiassa han auttoi mielellaan taman kilisevan kaulakorun kuvaamisessa.