kuinka maattiin yhdessa ruohikolla ja katseltiin pilvia. Valkeat juovat sekoontuivat taivaan sinisiin ja yritimme kurkottaa kasillamme ja kosketella hattaroita. Polvellesi laskeutui perhonen.
Kerran kauan aikaa sitten oli pieni hiljainen tytto. Elamanikaisen etsimisen ja kompastelemisen jalkeen loysin ihan omimman sisimman itseni, Hurja Helmin. Mina rakastan ihmisia ja luontoa, elaimia, vareja, musiikkia ja taidetta ja tietenkin helmia, enka ole yhtaan hiljainen ja arka.
No comments:
Post a Comment