Tanaan oli viimeinkin ihana kevainen paiva. Istuin jo aamupaivalla takapatiolla juomassa kahvia ihmetellen auringon lampoa. Mina olen semmoinen ihmettelija. Jokainen kevat saa minut itkusilmaisen onnelliseksi, hihkun onnellisena aikaisten aamujen linnunlaululle ja jokaiselle luonnon uudelle varisavylle.

Nymfi on jo vuosia katsellut elamaani kunniapaikalta olohuoneen seinalta. Koska han tuntuu hyvin ymmartavan luovuuteni hulluutta, toin hanet mukanani ulos. Keskenerainen sudenkorentokoru istahti sopivasti hanen kauniille otsalleen...